on muusa-valkea maailmankuva :: on innoitus
& ihanteellinen hetki runoratsun liikahtaa, vaan
linnoitustako varten, muuttuaksesi puisevaksi,
vai tukeaksesi horisontin lumoamaa etujoukkoa
jonka rytmiikka hajotti salonkitanssien rivit
ja nyt kaikille on löydettävä yksilöllinen tehtävä
(..tai kuten fraasien kalliot murtuvat hämärässä..
..lyyrisesti keinuvan hepon jaloissa..
..lähde.. vasta kun on myöhäistä..
..yölliset eläimet eivät ole päivällisiä..)
levitä kartta / avaa tie / se e5:een vie (matkaruno)
lähden liikkeelle, olen tässä, tuossa / / hetki vain, haluaisin olla täällä, mutta katso tuonne, tuolla on tuore jalanjälki, tuossa on kortti joka sekä estää valon että on valossa / / k:ssa on kyllin ainesta p:ksi, siis sanokaamme kortti kun tarkoitamme portti, ole hyvä, post-i-kortti / / kaaos näki unta tyhjyydestä, tyhjyydestä joka maalaten lauloi pimeydestä,
pimeydestä jonka taskussa oli kello, kello jonka sisällä kirkas tähti, tähti joka mittasi kentän, kentän jolle joku oli astunut, astunut aran jäljen, jäljen jälkeensä jättänyt, jättänyt kortin kääntämättä, kääntämättä kortin joka avaisi portin
(sillä välin erään kunkun hovissa udeltiin kudelmia, jotka on siivottava tuonnemmaksi)
