6. siirto (c7-c6)

       paik    kasv    pime    vala
1      kalu    otus    ystä    istu
       kuja    katu    vään    ttaa
   hovi    kuul    synt    runo
2  kell    umis    eett    usno
   osta    esta    istä    ppaa
       tark            hämä    uhka
3      ennu     E2     ryyd    avaa
       stus            että    kaan
   tase    vuod    lyyr    aset
4  sate    enai    isyy    tuma
   esta    kana    ksiä    vara
       kuu-    tava    kone    ruus
5      ukko    ruus    roma    uava
       sien    alus    nssi    ruus
   ajan    kahd    minä    vaka
6  taju    esto    kuva C7 usva
   amme    ista    nnus    kaus
       valo    aamu    aavi    maan
7      neli    taiv    koit    tiet
       öitä    aita    tain    yötä
   täht    meri    aika    hede
8  itor    näkö    kone    lmäh
   nien    alan    vika    arha

    h   g   f   e   d   c   b   a

5. siirto (e2-e3): Hamlet jahkailee

tiedä oliko tämä reptiili kysymys vai vuotettu sitä emme vastaus

mutta vuotavan näytelmärännin
ensimmäinen vetten päällä repliikkii kuuluu

-Tulkoon valkeus! Ja -

tästä eteenpäin jotain mätää hiljaisuus on loppu sijoiltaan

4. siirto (g8-f6): 3d

lavastettu teatteri, syötetty näyttelijät, lämmitetty yleisö, poltettu käsikirjoitus


Sampi katsoi kuuta ja kävi uteliaaksi, se halusi kulkea taivaankaarta; ui kämmenpohjien uurteita, tarttui pinnalla keinuvaan lumpeeseen ja suuteli sitä kuin tuuli oksiaan. Kun muista kukista tuli lietettä, tuli lumpeista silmiä myrskyn rantaan viskellä.

Hänen sormensa lipui vedenviivaa, hän näki lietteessä säihkyvät kivet ja poimi niitä pussiinsa, kunnes vahtivuoron lopuksi hänet torni mahaansa nielaisi; yksin hän kyyhötti, valoa, varjoja muisteli. Sinä yönä tuli tornin luo lähetti.  –  –

Näytelmän seuraava kohtaus koittaa idästä: se soutelee hitain kaarin ja kuvaa kaiken muistiinsa, se näkee tiet ja purot, näkee kultaisen nurmen ja kavioiden kuviot.

Ohikulkija löytää hevosenkengän ja viskaa sen veteen. Kysymys siitä  mitä onni on  leviää kaikkialle.

3. siirto (b1-c3): PEGASOS

on muusa-valkea maailmankuva :: on innoitus

& ihanteellinen hetki runoratsun liikahtaa, vaan

linnoitustako varten, muuttuaksesi puisevaksi,

vai tukeaksesi horisontin lumoamaa etujoukkoa

jonka rytmiikka hajotti salonkitanssien rivit

ja nyt kaikille on löydettävä yksilöllinen tehtävä

(..tai kuten fraasien kalliot murtuvat hämärässä..

..lyyrisesti keinuvan hepon jaloissa..

..lähde.. vasta kun on myöhäistä..

..yölliset eläimet eivät ole päivällisiä..)

2. siirto (e7-e5)

levitä kartta / avaa tie / se e5:een vie  (matkaruno)

lähden liikkeelle, olen tässä, tuossa / / hetki vain, haluaisin olla täällä, mutta katso tuonne, tuolla on tuore jalanjälki, tuossa on kortti joka sekä estää valon että on valossa / / k:ssa on kyllin ainesta p:ksi, siis sanokaamme kortti kun tarkoitamme portti, ole hyvä, post-i-kortti / / kaaos näki unta tyhjyydestä, tyhjyydestä joka maalaten lauloi pimeydestä,

pimeydestä jonka taskussa oli kello, kello jonka sisällä kirkas tähti, tähti joka mittasi kentän, kentän jolle joku oli astunut, astunut aran jäljen, jäljen jälkeensä jättänyt, jättänyt kortin kääntämättä, kääntämättä kortin joka avaisi portin

(sillä välin erään kunkun hovissa udeltiin kudelmia, jotka on siivottava tuonnemmaksi)

1. siirto (c2-c4)

oho ::
sormien kyy siirteleiksikin jo laudalle vaskisen c2-c4 kysymyksen / udelman :: onko sukeltava kuoloon, kelloon, keskinäisen kyräilyn pinnan alinen & henkeä pidättävä kudelma ?

vaan voidadakseen se vastatusten esittää on oltava kas kas kiinnostunut, on oltava kuningas, kuten ammoin tällä murisevalla lakritsijäätelömarmorilla :: valkeaa, mustaa :: oli kaikkea edeltävä tilanne :: jota ei siis oikeastaan ennen päättymistään ollut :: oli ikuinen toisiaan peilaava harmonia, lasiaisen rasvatyynellä seilaava symmetria.

nyt siihen halkeaa reikä, josta ja johon vastaamaan vuotaa huojahtaa mahdollisuuksien tuhatjalkava avaruus, "jokin alkaa", kuten sanoisit

ja on minun vuoroni vuottaa :: mitä jokaisen siirron myötä voi kehkeytyä,

mitä ehtyä :: aijai :: mitä tulikaan tehtyä?